Korkeasaaren eläintenhoitoyksikön päällikkö tuntuu ensin hämmentyneeltä, mutta remahtaa lopulta nauruun. Hän ei ole selvästikään ennen törmännyt kysymykseeni: mikä on maailman kärsimättömin eläin?

Harjoittelija-aikanani sisältötoimisto Era Contentissa totuin olemaan yhteydessä milloin minkäkin alan ekspertteihin. Sisältömarkkinointi kun koostuu usein mitä jännittävimmistä yksityiskohdista. Samalla opin, että luova ajattelu alkaa vasta, kun lakkaan pitämästä asioita itsestäänselvyyksinä.

Huomasin Eran harjoitteluhakemuksen Facebookin Ompeluseura-ryhmässä. Olin vastikään valmistunut Helsingin yliopistosta ja ehtinyt hakea töitä jo muutaman kuukauden verran. Itsetutkiskeluakin oli tullut harrastettua, kun mietin, mitä haluaisin tehdä työkseni. Kaipasin edessäni avautuvalta työelämältä haasteita ja monipuolisia mahdollisuuksia. Mutta missä ja minkälaisessa paikassa lähtisin kokemustani kasvattamaan?

”Maailma on täynnä tarinoita, mutta liian moni niistä jää kertomatta”, luki Eran ilmoituksessa. Lause sytytti minut, sillä tarinat ja tarinallisuus ovat aina kiinnostaneet minua. Kirjoitinhan pro gradu –työnikin historian tarinallisuudesta ja tarinoiden voimasta.

Sain kutsun haastatteluun Eraan. Jo silloin minulle kävi selväksi, että minun on astuttava pois tutuilta ajatuspoluilta ja keksittävä uusia lähestymistapoja tuttuihin aiheisiin.

Nyt työskentelen viimeisiä päiviäni Erassa ja mietin syksyn antia. Harjoitteluraporteissa pyydetään aina kertomaan, miten harjoittelijan odotukset ja työn realiteetit kohtaavat. Minulla ne eivät täysin kohdanneet. Työstäni iso osa oli toki kirjoittamista, mutta sen lisäksi  työskentelin paljon esimerkiksi kohderyhmien  ja Facebook-mainonnan parissa.

Tein paljon muutakin. Ideoin testejä, tutustuin eri julkaisualustoihin, ja uppouduin animaatiovideon tekoon.

Työharjoittelussa tajusin, että hyvä tarina ei yksin riitä. Tarinan voima syntyy vasta yleisön kanssa. Osaan nyt hahmottaa, mistä ja mitä kautta yleisö tavoitetaan ja miten sitä mitataan.

Kirjoittaminen ja analyyttinen tiedonhaku ovat tulleet minulle tutuiksi jo opiskeluaikanani. Harjoittelussani periaatteeni on ollut, että työ opettaa tekijäänsä.  Onhan se opettanutkin, mutta usein kantapään kautta. Uskalsin siis ajautua kauas alkuperäiseltä mukavuusalueeltani. Ja hyvä niin.

Koska harjoittelu Erassa ei vastannut odotuksiani, opin paljon enemmän kuin uskalsin odottaakaan.

Kärsimättömin eläin muuten on kameli.

Laura Kangasniemi oli työharjoittelijana Erassa loppuvuoden 2016. Hän on valmistunut historian maisteriksi Oulun yliopistosta ja keikkailee ympäri Suomea The Holy -yhtyeen basistina.

  • Artikkelin kategoria:Näkökulmat