Riitta_Pollari

Vessapaperista syntyy yrittäjän onni

Yrittäjyyden puolesta puhuu nyt koko Suomi. Yhtäkkiä kaikki tuntuvat rakastuneen yrittäjyyden ideaan.

Mantraa, sanon minä, koska todellisuus on karumpi juttu. Me elämme maassa, jossa minulle, yli viisikymppiselle start up -yrittäjälle, päiviteltiin yrityksemme perustamisvaiheessa muun muassa näitä asioita:

“Sait siis potkut, kun perustat yritystä?”

En saanut. Sen sijaan halusin uudistaa, ajatella toisin ja työskennellä ihmisten kanssa, joilla on lahjakkuutta, erilaista osaamista kuin minulla ja aitoa kiinnostusta elämään. Toimialan elävyyttä ja luovuutta voidaan mitata muun muassa sillä, kuinka monet ihmiset lähtevät vapaaehtoisesti pois jäykistä rakenteista ja kehittävät uusia toimintatapoja toimialaa uudistavissa yrityksissä.

“Nyt joudut itse kantamaan kaupasta töihin vessapaperit. Ottaako päähän?”

No, ei yhtään! Yksi elämäni ihanimmista hetkistä oli, kun kannoin ensimmäistä kertaa vessapaperia silloiseen pikkuruiseen toimistoomme. Mielessä pyöri vain kutkuttava epävarmuus ja innostus: mitähän tästä kaikesta tulee?

Kun viime vuoden joulukuussa talsin pimeässä ja loskassa molemmissa käsissäni vessapaperipaalit, sisälläni lepatti entistäkin suurempi intohimon liekki. Olimme juuri palkanneet kaksi uutta työntekijää. Nyt meitä on jo yhdeksän ja vessapaperia tarvitaan tulevaisuudessa vieläkin enemmän!

“Täytyykö sinun ruveta nyt myymään, sehän on hirveää hommaa!”

Liian monien mielestä myyminen on ihmisarvoa alentavaa, mutta minusta maailman kiinnostavinta työtä. Koko elämämmehän on omien ideoiden ja näkemysten kertomista toisille.

Jos yrityksissä suhtauduttaisiin markkinointiin ja myymiseen luovemmin ja ennakkoluulottomammin, Suomi olisi erilaisessa tilassa. Niin paljon uskallusta ja ihmiskuvan monipuolisuutta tähän maahan kaipaan.

“Tervetuloa köyhien joukkoon. “

Lähdin rakentamaan menestystä. En ainoastaan taloudellista vaan oman ja monen muunkin pääkopan hyvinvointia.

Kasvuyrityksen menestystä ei tehdä hetkessä tai ilman riskinottoa. On hyvä lyöttäytyä yhteen toisten osaajien kanssa, innostua, tehdä paljon töitä (kunnolla!), ryhtyä tarvittaessa korjausliikkeisiin, pitää kiinni omasta arvomaailmastaan ja seurata maailmaa.

“Nythän voit viettää sapattia, sillä töitä tässä taloudellisessa tilanteessa tuskin on tarjolla.”

Lepäilyyn ei ole ollut aikaa, koska töitä on niin paljon. Ensin niitä piti etsiä ja nyt niitä tehdään. Tiesin jaksavani yrittäjänä, koska olen tykännyt aina tehdä kovasti töitä. En välillä kehtaa kertoa ihmisille, miten paljon töissä kuluu aikaa, koska en jaksa kuunnella kauhistelua.

“Minä en ikinä uskaltaisi perustaa omaa yritystä, on turvallisempaa olla vakituisessa työsuhteessa kaikkine etuineen.”

Vakituinen-sana pitäisi miettiä kokonaan uudelleen, kun puhumme työstä. Minulla on vakituiset arvot ja vakituiset lapset. Vakiintunut parisuhteenikaan ei ole itsestäänselvyys. Mutta työssä en ole koskaan ottanut mitään itsestäänselvyytenä vaan tottunut lunastamaan työni joka päivä. Näin on ollut aina, olinpa sitten työsuhteessa tai yrittäjä.

Nämä kaikki lauseet siis kuulin. Mutta niiden lisäksi olen saanut suunnattoman määrän kannustusta, hyviä neuvoja ja konkreettista apua. Työelämässä ihmiset toden totta auttavat paljon toisiaan. Yrittäjänä olen saanut kokea sen voimakkaammin kuin koskaan.

Riitta Pollari on Era Contentin sisältöjohtaja ja perustaja.