Äänen voima
Kun ihminen kertoo itselleen tärkeästä asiasta, hän on aina vakuuttava. Yksi parhaista keinoista tämän tunteen vangitsemiseen on audio, kirjoittaa Anna-Liisa Haavikko.
”Puhuva pää on paras formaatti”, kehui kerran eräs asiantuntija television keskusteluohjelmaa. Mietin, miksi sijoittaa pää ruutuun, kun tarinan voi viedä mielikuvien avaruuteen. Audioissa on parhaat kuvat, sillä ne luo kuulija itse.
Monet kerronnan kikat on keksitty jo sata vuotta sitten radion alkuaikoina. Äänellä kertomisessa ei siis ole tapahtunut vallankumousta, vaan se on tapahtunut vastaanottimissa ja kuulijoissa.
Kun laitteet ovat pienentyneet ja tallennusformaatit parantuneet, äänikirjoista ja podcasteista on tullut seuralaisia. Kumppani valitaan ensimmäisten sekuntien perusteella: sisältö ja ääni ratkaisevat. Siinä missä lukija voi silmäillä ja katsoja pikakelata, kuulijan pitää sitoutua sisältöön heti alkumetreillä.
Miten sitten vietellä kuulija jatkamaan? Tässä kohtaa voi siteerata edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa: ”Pitää olla sanottavaa ja pitää osata sanoa se.”
Äänen viehätys on sen ilmaisuvoimassa. Ääni on paljastava, koska siinä ei ole mitään muuta elementtiä himmentämässä vaikutelmaa. Kuuntelu on yhtä intiimiä kuin lukeminen.
Olen tehnyt vuosikymmeniä töitä äänellä ja opettanut äänellä kertomista. Usein minulta kysytään, miten audiossa kuuluu puhua. Siihen on helppo vastaus: ole oma itsesi. Amatöörinäyttelijät tuppaavat paljastumaan ja silloin kuulijalta häviää illuusio. Se on sama kuin teatterin lavastukset romahtaisivat kesken esityksen.
Kun aloitin radiotyöt, asiantuntijan kuului olla vakava. Toimittajan piti puhua aina kirjakieltä ja mielellään haastateltavankin. Siinä oli sitten kaksi kankeaa vastakkain. Nyt ymmärretään, että puhe- ja kirjakieli ovat kaksi eri asiaa. Vakavuuden sijaan onkin alettu korostaa pirteyttä. Tekopirteydellä on vesitetty monta hyvää juttua.
Podcast taipuu moneksi. Suosituimpia ovat keskustelut. Mistä on sitten hyvät keskustelut tehty? Tiedosta, näkemyksistä ja taidosta ottaa kiinni toisten ajatuksista. Keskustelu on peli, jossa napataan toisen ajatuksista koppi.
Audio sietää toisaalta pitkänkin yksinpuhelun, kunhan puhujalla on vain hyvä rytmi. Vaan auta armias, jos se puuttuu; lähes kaikilla on kokemusta unettavista juhlaesitelmistä, joiden aikana toivoo, että joku aloittaisi ennenaikaiset loppuaplodit.
Jos yksinpuhelu luiskahtaa uuvuttavaksi, äänimaisemalla maalailu ei sitä pelasta. Ei valokuvallakaan lähdetä peittämään kirjoituksen heikkouksia, vaan sen avulla kerrotaan tekstin kanssa samaa tarinaa rikastaen sisältöä.
Vetovoimainen monologi on vaihtoehto blogitekstille. Tämä maa on täynnä hyviä kertoja, joita ei ole vielä löydetty. Kun ihminen puhuu antaumuksella itselleen tärkeästä asiasta, hän vetää kuulijan maailmaansa oli kyse sitten tietosuojasta, perhokalastuksesta tai tienrakennuksesta. Vaellat napit päässä, mutta ajatuksissasi olet jossain aivan muualla.
Suullinen kerronta elää. Hurraa!
Anna-Liisa Haavikko on freelancetoimittaja, joka on keskittynyt radioon ja televisioon. Hän on myös kirjoittanut useita kirjoja, viimeksi Kaari Utrion elämänkerran. Anna-Liisa oli Eran tiimin vahvistuksena alkuvuoden 2022. Hänen äänensä voimaa voi kuunnella tekemällämme AEL-säätiön 100-vuotisvideolla.